tiistaina, tammikuuta 03, 2012

Nervosa

Kirjoitan nyt samana päivänä perään toisen postauksen, mutta tää eroo aika reilusti mun aikasemmista postauksista. Mulla on ystävä- ja kaveripiirissä oikeestaan suhteellisen paljon ihmisiä, jotka kamppailee jonkun tosi ikävän asian kanssa elämässään. Yleisintä on luultavasti masennus ja viiltely, jotka on mennyt jopa itsemurhayritykseen asti. Sitten on kaikenmoisia syömishäiriöitä ja muita riippuvuuksia. Oon viime päivinä herännyt siihen faktaan, että mun ystävä sairastaa bulimiaa. Ja ei ole ensimmäinen mun kaveruushistoriassa. Voin puhtain käsin vannoa, että itse en ole kertaakaan elämässäni edes harkinnut millään tavalla itseni vahingoittamista, tai laihduttamista yms. Joten tämä postaus on niille, joilla näitä ongelmia on, ja niille, joiden läheisillä näitä ongelmia on. Tämä postaus on sen läheisen näkökulmasta, ja koitan vähän selventää sitä niille, jotka itselleen jotain tollasta tekevät, eivätkä varmaankaan tajua seurauksia ympäristölle. Teksti on myös kirjoitettu vain ja ainoastaan painoon liittyvästä kamppailusta, mutta kun ajatuksella lukee, niin löytää ne yhtäläisyydet kaikkeen muuhunkin itsensä vahingoittamiseen.
Photobucket
Tällasia asioita on jotenkin todella vaikee kirjottaa ylös, koska ajatukset vaan poukkoilee päässä. Niitä tuntuu turhauttavalta yrittää jäsentää, kun tekis mieli vaan heittää sekavasti kaikki ajatukset ylös. Siitä ei kuitenkaan tulis mitään, joten antakaa armoa jos teksti on vähän epämääräistä. Alotetaan nyt vaikka siitä, kun mulle selvis tän mun ystävän sairaus. Jonkun aikaa sitten kuulin tän mun ystävän uudenvuodenlupauksesta (joka oli ennen uutta vuotta), että nyt se yks vanha tapa saa loppua. No sehän oli sitten arvailua, että mikä tapa. Sit mulla vaan yhtäkkiä leikkas ja tajusin sen. Siinä vaiheessa tiesin sen olevan totta, kun kysyin facebookissa tältä mun ystävältä, että onko näin, että sulla on tapana oksennella tahallisesti? Kun mitään vastausta mulle ei kuulunut, tiesin et oon oikeessa. Siitä jonkun aikaa eteenpäin, olin tämän luona kylässä, ja kävin tietenkin kurkkaamassa huoneen. Sinne ei vaan oikeesti pystynyt meneen, koska siellä haisi niin törkeeltä. Ihan oikeesti. Aluks se nauratti ja silleen, mutta kun parin tunnin päästä ilmeni, että minkä takia siellä haisee, ei enää ihan hirveesti naurattanut. No keskustelu käänty tietenkin aiheeseen bulimia nervosa. Mun ystävä vakuutti ihan täysin, että hän ei ole sairas, ei hän, ei ole. No meikäpoikahan sitten avasi tietokoneen ja googletti bulimian. Sieltä sitten täsmäiltiin oireita ja tehtiin testiä. Testissä luki, että jos saat yli 5 kyllä-vastausta, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin. Testissä oli 15 kysymystä, ja mun ystävä vastas 13 niistä kyllä. Varmasti suurin osa nyt näkee otsaluullaankin tosta, ettei kaikki enää ihan kunnossa ole. Kaikki täsmäsi aivan täysin ahmimishäiriöön.
Photobucket
Varmaan pahinta siinä, että ystävä tai muu läheinen yrittää jotain näin radikaalia tapaa mahtuakseen johonkin tiettyyn muottiin, on se, että ei pysty parantamaan toista. Se vaatisi sairastavan ihmisen oman tahdon ja ammattiapua. Mitä tehdä kun toinen ei suostu vastaanottamaan apua? Tulee epätoivoinen olo, ja sellainen olo, että on huono ystävä, koska ei osaa tehdä mitään. Miltä näkökannalta toista lähtisi auttamaan? Järkeä päähän takomalla ei pitkälle pääse, ja muita muotoilutapoja ei kauheasti mieleen juolahda. Kun ystävän kauneusihanteet ovat oikeasti rehellisesti sairaita, vaikka yleensä kauneus on katsojan silmässä, millä vakuuttaa toiselle, että terve vartalo on kauniimpi? Totuuden kieltäminen ja liika itsekritiikki estää vastaanottamasta positiivista palautetta muilta. Vaikka sairastava läheinen sanoisi, että älkää minusta välittäkö, se ei vain mene niin. Tottakai ihmiset ympärillä välittävät! Sitähän varten he ovat olemassa. Pitämässä huolta.
Photobucket
Ylläolevan kaltaiset kuvat ovat mielestäni pahinta myrkkyä. Selvä, ei halua olla lihava. Mutta jos jalat nyt olisivat hieman paksummat, tekisikö se ihmisestä lihavan? Ei ole olemassa vain lihava ja laiha. Ne ovat ääripäitä. Siihen väliin menee normaali, joka on valitettavan pienen osan nuorista naisista ja tytöistä mielestä kaunista. Ympärillä on niin paljon sairaalloisen laihoja muita ihmisiä, ja tietenkin kaikki media, että kun normaalipainoista itseään katsoo peilistä, luulee olevansa lihava. Sitten voidaan kysyä, että mikä meni pieleen? Ja yleensäkkin. Selvä, ihmiset haluavat olla niinsanotussa kesäkunnossa. Sitä varten ei tarvitse eikä todellakaan pidä ryhtyä noin radikaaleihin keinoihin. Nämä radikaalit keinot johtavat sairauksiin, jotka siis ovat _sairauksia_. Ystäväni perusteli haluaan laihtua sillä, että olisi ihanaa mahtua koon 32 vaatteisiin kun menee ostoksille. No, olen ollut pitkään kokoa 32, ja ihan vain pikku vinkki. Sen kokoisia hienoja vaatteita on meinaan pirun haastavaa löytää. Olen niiiin onnellinen ollessani nyt kokoa 34-36, ja tiedän senkin olevan pieni, johtuen geeneistäni, mutta nyt jopa löydän vaatteita, jotka sopivat minulle. Ja jos tavoite taas on 34-36, siihen ei anoreksialla tai bulimialla pääse. Sitten, kun niihin sairastuu, koko on huomattavasti pienempi.
Photobucket
Halutut mitat voi saavuttaa kuntoilemalla ja syömällä herranjumala ihmiset. En tiedä onko se vain laiskuutta, vai tyhmyyttä, vai mitä se on, kun ajattelee, että jättämällä syömättä tai oksentamalla ruokansa on jotenkin kätevääkin saavuttaa tulokset. Jättämällä syömättä pääsee nopeasti sairaalaan, ja oksentamalla pilaa sisäelimet ja hampaat. Ja molempiin liittyy n. 284624502 muuta terveyshaittaa.

Yhteenveto: En väitä, etteikö saisi haluta kiinteyttää itseään. On mielestäni tekopyhää sanoa, ettei itsessään ole yhtäkään asiaa jota haluaisi muuttaa. Mutta tehkää se rakkaat ihmiset järkevästi. Eräs ystäväni, joka sairasti bulimiaa, mutta parantui siitä sanoi minulle suurinpiirtein näin: "Päätin itse lopettaa, koska tajusin, etten laihdu sillä tavalla." Joten älkää epätoivoissanne menkö tekemään jotakin tyhmää. Kadutte sitä kuitenkin jälkikäteen aikuisena. Jos selviätte sinne asti. Tässä linkki kunto-ohjelmaan, jota veljeni noudattaa, ja ajattelin itsekin toteuttaa lievennettynä versiona kuntoilun ohelta, mutta noudattaa ykkösvaiheen ruokailua, sillä syön liian vähän ja epäsäännöllisesti. Huomatkaa, että ohjelmassa käsketään syömään 5-6 kertaa päivässä. Siis aika paljon joidenkin mielestä. Silti sillä saavuttaa tuloksia. Antakaa tälle mahdollisuus, jos haluatte epätoivoisesti kesäkuntoon. Antakaa sille 12 viikkoa.

Kuvat: weheartit.com

10 kommenttia:

  1. En ymmärtänyt syömishäiriöitä, kun vasta sitten kun tajusin että mulla on vaara sairastua siihen itekin. Mun ja Jimin eron jälkee laihduin sen 5-7 kg vajaa paris viikos, koska en vaan pystynyt syömään. Mua ahdisti. Onneks muistin ajatella niitä ystäviä, keidet anoreksia on vienyt mukanaan ja tajusin, etten kaipaa lisää ongelmia tähän elämään. Ja sit mä pakotin itteni syömään.

    Kirjota mielialahäiriöistä jotain. Ois kiva lukea. Tai voisin oikeestaan ite kirjottaa, koska mä nyt oon niiden kans kamppaillu niin perkeleesti.

    VastaaPoista
  2. ___En tiedä onko se vain laiskuutta, vai tyhmyyttä, vai mitä se on, kun ajattelee, että jättämällä syömättä tai oksentamalla ruokansa on jotenkin kätevääkin saavuttaa tulokset.___ Jättämällä syömättä pääsee nopeasti sairaalaan, ja oksentamalla pilaa sisäelimet ja hampaat. Ja molempiin liittyy n. 284624502 muuta terveyshaittaa.


    <--siksi se onkin sairaus ja sitä on vaikee ymmärtää (terveen näkökulmasta varsinkin).

    Ja tää oli nyt FAKTA, ei vittuiluu.. vaikee aihe kyseessä juu..;(

    VastaaPoista
  3. miira / ehkäpä sun se kannattaa kirjottaa kun ei mulla niin paljon sanottavaa siihen oo kun se on paljon harvinaisempaa kun tällaset..

    anonyymi / nimenomaan. ja täähän oli sellanen mun hlökoht avautuminen asiasta että on paaaaljon juttuja mitä en ymmärrä ja tuskin tuun ymmärtään koska suunnitelmissa ei oo siihen sairastua.. :/

    VastaaPoista
  4. Täyttä faktaa, oon sun kanssa aivan samaa mieltä! Ja asiallisesti ja hyvin kirjotettu teksti! :)

    VastaaPoista
  5. Herättävä teksti. Kiitos.

    VastaaPoista
  6. Mullakin oli kaveri, joka sairasti anoreksiaa. Ei olla pidetty enää yhteyttä sitten 9.luokan jälkeen, vaikka oon yrittäny. Vanhat kaverit ei tunnu enää kiinnostavan :( huomattiin muitten kavereiden kanssa, että joku oli vialla kun ei enää tullut syömään koulun ruokailuun ja käsissä viiltelyn jälkiä. Kerran viilsi niin pahasti, että piti laittaa monta tikkiä. Ja käytti myös lääkkeitä väärin tarkotuksin. Ysiluokan aikana oli kaksi kertaa hoidossa. Yhden kerran oli kuukauden pois. En oikeen itekään tiedä kaikkee mitä se on tehnyt, koska se ei oikeen kovin syvällisiä jutellu meille muulle porukalle, paitsi yhdelle josta se halus parhaan kaverin. Mutta tämä henkilö kelle se pysty avatuun ei ollut kiinnostunut sen elämästä, koska sillä oli narsisti-poikaystävä. Harmittaa kovasti, ettei tehnyt juuri mitään asian eteen, koska koulussa tyyppi oli aina iloinen ja sitten asian antoi mennä jotenkin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos :( Toivottavasti tämä kaveri olis kunnossa! Oli muuten nimeltään Hely :)

    VastaaPoista
  7. Anmariia / musta tuntuu että näitä surullisia tarinoita on aivan liikaa.. ja on jotenkin tosi outoo, kun tajuaa miten yleisiä nää kaikki sairaudet ja muu ittensä vahingoittaminen on, ja se jotenkin pelästyttää!

    VastaaPoista
  8. Itse sairastan myös bulimiaa, mutta tää teksti on kuitenkin täyttä asiaa. Tiedostan ongelmani, mutta sairaudesta irti pääseminen ei ole kovinkaan helppoa... Voimia kuitenkin ystävälles! :)

    VastaaPoista
  9. anonyymi / voi ): paljon paljon tsemppiä ja tahdonvoimaa sulle parantumiseen <3

    VastaaPoista
  10. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista