Tietokone!

Noniiiiin! Nyt on akku saatu vaihdettua koneeseen ja suhteellisen tavallinen postaustahti jatkuu tästä etiäppäin! Eipä mulla muuta, mutta muistuttelenpahan vaan että tämänkin blogi on vielä olemassa :)

Not yet back in business

Heipsun kaikille! Tässä postailussa on nyt ollut suuri tauko ja se ei suinkaan johdu kiireestä, vaan siitä, että mun kone irtisanoi sopimuksen. En siis yksinkertaisesti ole pystynyt postaamaan. Tääkin postaus on puhelimella väkerretty pahoittelu. Varaosat on tilattu ja kone saadaan toivottavasti pian kuntoon, jolloin normaali postausrytmi jatkuu. Toivottavasti kukaan ei nyt irtisanoudu lukemasta blogiani tän tauon takua :)

Sen verran voisin vielä sanoa tähän, että teatterissa, mistä puhuin aiemin mut on otettu tosi hyvin porukkaan mukaan ja meininki on ihan parasta. Roolitkin jaettiin viimeviikolla ja mulle pamahti toinen naispääosista! Nyt on sit laulutunnit varattu ja innostus on kova :)

Mutta palailen blogiin seuraavan kerran kun sitten ihan tietokonetta pääsen käyttämään. Chao!

If you have a minute why don't we go, talk about it somewhere only we know?

No tänään sen lisäks, et koulu alko, alko mulla myös uus harrastus eli teatteri. Oon ihan superhypermegainnoissani, kun sain sponssit porukoilta ja pääsin mukaan tonne Palatsin teatterikoulu Stagelle. Siellä samaisessa ryhmässä on myös Ona, ja muut onkin uusia tuttavuuksia. Ensivaikutelma porukasta oli tosi räväkkä, ja vaikka ite olinkin suhtkoht hiljaa siellä ja tarkkailin näin ekan tunnin (vaikka kyllä mä loppupuolelle lämpenin!), niin veikkaan, että kun tuolta joitain opin tunteen niin en IHAN niin hiljanen enää oo, kun ei toi muukaan porukka siellä nätisti rivissä istu. Meno ja tunnelma on kuitenkin mahtavaa. Olin vähän paiseissa kun joo o, mikäs siinä kun ekalla tunnilla on ja melkein kaikki muut porukasta ollu ainakin puol vuotta yhessä, mullehan toki annetaan paperi käteen ja sanotaan että mee tonne lavalle. Olin aika O__O ilmeellä varmaan ja kiipesin sit nöyränä portaat sinne. No eipä siinä mitään, luin vaan paperista 1-2 lausetta kerrallaan, ja muu porukka sieltä vastaili joka väliin aina samallalailla. Ja sit vaan piti kailottaa ja kyllähän mulla ääntä löytyy! Sit siihen tuli jotain improjuttua ja heitin jotain settiä työmaasta ja rekkakuskista? Mutta kaippa se meni ihan hyvin :D

Seuraava tunti on torstaina ja en malta odottaa. Oon haaveillu niin pitkään siitä, että pääsisin tekeen musiikkiteatteria. Ja Palatsihan on nimenomaan musiikkiteatteri. Nyt keväällä meiän ryhmä tekee Greasesta oman versionsa ja se esitetään sitten siellä Palatsin lavalla maaliskuussa muistaakseni. Todennäkösesti tuun mainostaan sitä täällä blogissa sitten kun tiedän.

Nooo ettei ihan kuvaton postaus tulis, niin laitan tähän muutaman otoksen, jotka mun kameraan pääty siks että oli vaan tylsää. Dull ? No problem. Otan vaan meikit esiin ja alan sutimaan. Jos lopputulos on onnistunut, kuvailen. Tässäpä nämä.

12 Week Trainer

Heipsun! Huomenna alotan sitten ton 12 week trainerin, mitä vähän uhosin Nervosa postauksen lopussa. Lyhyesti 12 week trainerista teille, joilla ei siitä mitään hajua ole:
(vapaasti käännetty suoraan bodybuilding.comin artikkelista)
"Kenelle tämä ohjelma on? Kenelle tahansa iästä, sukupuolesta ja elämäntilanteesta huolimatta. Myös sinulle. Se tuottaa mahtavia tuloksia ja vie kestävään menestykseen jokaikisellä. Kaikki aloittavat omasta uniikista pisteestään; kenelläkään ei ole täydellisiä geenejä, aineenvaihduntaa, hormooneja ja elämäntapoja. Mutta tämän ohjelman kauneus on siinä, että aloitat omalta tasoltasi ja etenet omassa tahdissasi. Kaikkien vartalot ovat erilaisia, mutta sama treeni, ruokavalio ja lisäravinteet toimivat lähes kaikilla."

Ohjelma on jaksotettu kolmeen neljän viikon settiin, joissa jokaisessa on omat ohjeensa. Ensimmäiset neljä viikkoa on vasta kevyttä ja totutellaan kroppaa treeniin, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että lepoa on 3 päivää viikosta, ja treeniä 4. Kakkosvaiheessa sitä treeniä onkin sitten 6 päivää viikossa, ja lepoa 1. Kolmosvaiheessa treenipäivien määrä on sama, mutta treeni on hurjasti raskaampaa. Tässä linkki ohjelman sivuille, jossa opastetaan ihan kaikki. Ainiin. Ruuasta sen verran, että tässä ohjelmassa suositellaan syömään 6 kertaa päivässä. Ite toteutan 5-6 kertaa. Opastusta on myös mm. hiilareista. Lyhyesti: 1 vaiheessa syödään paljon tärkkelyspitosia ruokia hiilareiden saanniks. 2 vaiheessa tärkkelyspitoset ruuat vaihdetaan vihanneksiin (joita syödään paljon ykkösvaiheessakin). 3 vaiheessa hiilareita aletaan kierrättään. Näistä kuitenkin järkevämpi info sivuilla.

Jotta pystyisin toteuttaan nää ruokailut ja treenit muun ohjelman lomassa, suunnittelen mun viikkoni etukäteen kalenteriin. Jonkun mielestä tällanen suunnittelu voi olla jotenkin raskasta ja elämää vaikeuttavaa, mutta mulla on kyllä ihan toisenlaiset odotukset. Veikkaan, että tää helpottaa mun elämää paljon. En oikein kykene luistaan syömisestä ja kun aika on järjestetty, sitä myös on. Tosin kiireistä tulee oleen. Sen vuoks esimerkiksi blogissa saattaa aktiivisuus heikentyä vähän, koska koulunkin puolella riittää ressattavaa.
Tässä kuitenkin vähän kuvaa siitä, miltä mun viikko-ohjelma näyttää:

Lisäks vähän kuvaa ja tuunattua reseptiä kalkkuna/kanamuffineista. Jep, kalkkunamuffineista. Tää on ehkä maailman nerokkain ruokavaihtoehto, kun ei oo aikaa tai mahollisuuksia päästä lämmitteleen ruokia. Plus tää on superterveellinen.


Kuvassa pelti yhden tason liian ylhäällä.

Eli resepti:
n. 600 g kalkkunan tai kanan jauhelihaa (jos ei kaupasta löydy jauhelihaa niin maustamatonta fileetä tehosekottimeen niinku ite tein)
3 kananmunan valkuaista
1,5 dl puurohiutaleita (ite käytin kaura-ruis ja ei sitten mitään vadelmaisia pikapuuroja..)
½ tl kuminaa
½ tl kuivattua timjamia
2 tl mustapippuria
2 tl cayannepippuria (jos ei tykkää pippurisesta niin kannattaa jättää cayanne välistä)
1 tl suolaa
2 rkl valkosipulijauhetta
1 sipuli silputtuna
purjoa silputtuna perstuntumalta
pinaattia silputtuna perstuntumalta
---
Sekoita kaikki ainekset keskenään kulhossa ja jaa muffinssivuokiin.
Paista 190 asteisessa uunissa 40 min.

En oikein osaa sanoo kuinka paljon laitoin pinaattia ja purjoa, kuhan heitin sinne. Alkuperänen ohje löytyy tuolta bodybuilding.com sivulta, mutta kun suomalaisista kaupoista ei ihan samoja ihmeitä löydy kun amerikasta, ellei sitten halua metsästää, niin sovelsin vähän. Ja ihan hyvää tuli.

Päivittelen sitten vähintään kuukauden välein tästä treenauksesta ja saatanpa laittaa kolmen kuukauden päästä ennen-jälkeen kuvatkin. Otin nimittäin edestä sivusta ja takaa kuvat, mutta ei huvita laittaa tänne ihan :D

EDIT // linkki sivuille ei ilmeisesti toimi, joten tätä kautta pääsee myös mainiosti; Googlehakuun Jamie Eason 12 week trainer, ja se on se ensimmäinen tulos.

Hei kohtalo oon iso tyttö jo, ja mä päätän sen, kenen oon tai en.

Tässä postauksessa piti olla paljon iloisia ja tunnelmallisia kuvia siitä, miten pitkästä aikaa nähtiin kaveriporukalla, jonka tytöt oon tuntenut 8 vuotta. No, tuli kuitenkin pari muuttujaa, ja tällä hetkellä jäljellä on enää Tuulia. No kaksinkin saatiin hauskaa pidettyä. Tuulia halus yhtäkkiä valokuvata mua, joten eihän siinä muu auttanu, kun naama kuntoon ja menoks. Otosten jälkeen halusin meikata Tuulian, koska herra isä tän tytön silmät on isot! Niitä on ihana meikata. Ja paloin halusta päästä taas kokeileen tota mermaid luomiväriä, minkä edellisessä postauksessa esittelin. Laitanpa tähän nyt kuvat mitä Tuulia otti, ja lopussa vielä niistä simmuista kuvat.






Mekko niitä Helsingin ostoksia, hennesistä.

Finally ! MUG !

Eilen se mun pitkään odottama viimeinen joululahja tuli postissa. Äiti tuli aamulla herättään mut pahvilaatikon kanssa, ja ensin tuijotin sitä jäätävästi, mut sit kun tajusin mikä se oli aloin vaa huutaa ja sönköttää ja pomppii :D
Sieltähän löytyi siis neljä Make up geekin luomiväriä ja kaksi sivellintä. Laitan tähän nyt esittelyyn noi tuotteet ja tässä linkki Make up geekin nettikauppaan. Linkki vie luomiväriosastolle, mutta selaamalla löytyy vaikka ja mitä.



Ite tilasin luomivärini noina "refill" pakkauksina, eli niissä ei ole mitään pakkausta näin käytännössä. Se tulee huimasti halvemmaksi, ja suunnitelmissa on muutenkin ostaa sellanen erillinen paletti, johon tosta toisesta hennesin setistä irrotan luomivärit, koska siitä on irronnut kansi.
Tässä siveltimet:

MUG soft dome brush (häivytys)

MUG crease brush (luomivako tms)

Luomivärit:





Ylhäältä alas latte, preppy, shimma shimma, mermaid.
Väreistä latte ja preppy on mattaa, ja shimma shimma ja mermaid on helmiäisiä. Värit on ihanan pigmentoituneita, ja hinta-laatusuhde aivan mahtava! Tietenkin postituskulut Amerikasta lisää hintaa, mutta kelpaa mulle. Preppyä, lattee ja shimma shimmaa mulla oli naamassa eilen päivällä, mutta koska toi mermaid on ehkä noin maailman ihanin, niin sain puoli kahdelta yöllä kuningasajatuksen pestä meikit ja tehdä uudet käyttäen kyseistä luomiväriä. Lopputulos oli jotain epämääräistä huonolla valotuksella valokuvattuna, mutta tässä tämä ja näkee vähän millainen tuo luomiväri on käytössä.

Käytin täs mermaidin lisäks H&M:n uudemman paletin tummansinistä, make up storen tri brown mustaa ja shimma shimmaa. Ripset dependin tupsuja. [x] kinosti.

Nervosa

Kirjoitan nyt samana päivänä perään toisen postauksen, mutta tää eroo aika reilusti mun aikasemmista postauksista. Mulla on ystävä- ja kaveripiirissä oikeestaan suhteellisen paljon ihmisiä, jotka kamppailee jonkun tosi ikävän asian kanssa elämässään. Yleisintä on luultavasti masennus ja viiltely, jotka on mennyt jopa itsemurhayritykseen asti. Sitten on kaikenmoisia syömishäiriöitä ja muita riippuvuuksia. Oon viime päivinä herännyt siihen faktaan, että mun ystävä sairastaa bulimiaa. Ja ei ole ensimmäinen mun kaveruushistoriassa. Voin puhtain käsin vannoa, että itse en ole kertaakaan elämässäni edes harkinnut millään tavalla itseni vahingoittamista, tai laihduttamista yms. Joten tämä postaus on niille, joilla näitä ongelmia on, ja niille, joiden läheisillä näitä ongelmia on. Tämä postaus on sen läheisen näkökulmasta, ja koitan vähän selventää sitä niille, jotka itselleen jotain tollasta tekevät, eivätkä varmaankaan tajua seurauksia ympäristölle. Teksti on myös kirjoitettu vain ja ainoastaan painoon liittyvästä kamppailusta, mutta kun ajatuksella lukee, niin löytää ne yhtäläisyydet kaikkeen muuhunkin itsensä vahingoittamiseen.

Tällasia asioita on jotenkin todella vaikee kirjottaa ylös, koska ajatukset vaan poukkoilee päässä. Niitä tuntuu turhauttavalta yrittää jäsentää, kun tekis mieli vaan heittää sekavasti kaikki ajatukset ylös. Siitä ei kuitenkaan tulis mitään, joten antakaa armoa jos teksti on vähän epämääräistä. Alotetaan nyt vaikka siitä, kun mulle selvis tän mun ystävän sairaus. Jonkun aikaa sitten kuulin tän mun ystävän uudenvuodenlupauksesta (joka oli ennen uutta vuotta), että nyt se yks vanha tapa saa loppua. No sehän oli sitten arvailua, että mikä tapa. Sit mulla vaan yhtäkkiä leikkas ja tajusin sen. Siinä vaiheessa tiesin sen olevan totta, kun kysyin facebookissa tältä mun ystävältä, että onko näin, että sulla on tapana oksennella tahallisesti? Kun mitään vastausta mulle ei kuulunut, tiesin et oon oikeessa. Siitä jonkun aikaa eteenpäin, olin tämän luona kylässä, ja kävin tietenkin kurkkaamassa huoneen. Sinne ei vaan oikeesti pystynyt meneen, koska siellä haisi niin törkeeltä. Ihan oikeesti. Aluks se nauratti ja silleen, mutta kun parin tunnin päästä ilmeni, että minkä takia siellä haisee, ei enää ihan hirveesti naurattanut. No keskustelu käänty tietenkin aiheeseen bulimia nervosa. Mun ystävä vakuutti ihan täysin, että hän ei ole sairas, ei hän, ei ole. No meikäpoikahan sitten avasi tietokoneen ja googletti bulimian. Sieltä sitten täsmäiltiin oireita ja tehtiin testiä. Testissä luki, että jos saat yli 5 kyllä-vastausta, kannattaa ottaa yhteyttä lääkäriin. Testissä oli 15 kysymystä, ja mun ystävä vastas 13 niistä kyllä. Varmasti suurin osa nyt näkee otsaluullaankin tosta, ettei kaikki enää ihan kunnossa ole. Kaikki täsmäsi aivan täysin ahmimishäiriöön.

Varmaan pahinta siinä, että ystävä tai muu läheinen yrittää jotain näin radikaalia tapaa mahtuakseen johonkin tiettyyn muottiin, on se, että ei pysty parantamaan toista. Se vaatisi sairastavan ihmisen oman tahdon ja ammattiapua. Mitä tehdä kun toinen ei suostu vastaanottamaan apua? Tulee epätoivoinen olo, ja sellainen olo, että on huono ystävä, koska ei osaa tehdä mitään. Miltä näkökannalta toista lähtisi auttamaan? Järkeä päähän takomalla ei pitkälle pääse, ja muita muotoilutapoja ei kauheasti mieleen juolahda. Kun ystävän kauneusihanteet ovat oikeasti rehellisesti sairaita, vaikka yleensä kauneus on katsojan silmässä, millä vakuuttaa toiselle, että terve vartalo on kauniimpi? Totuuden kieltäminen ja liika itsekritiikki estää vastaanottamasta positiivista palautetta muilta. Vaikka sairastava läheinen sanoisi, että älkää minusta välittäkö, se ei vain mene niin. Tottakai ihmiset ympärillä välittävät! Sitähän varten he ovat olemassa. Pitämässä huolta.

Ylläolevan kaltaiset kuvat ovat mielestäni pahinta myrkkyä. Selvä, ei halua olla lihava. Mutta jos jalat nyt olisivat hieman paksummat, tekisikö se ihmisestä lihavan? Ei ole olemassa vain lihava ja laiha. Ne ovat ääripäitä. Siihen väliin menee normaali, joka on valitettavan pienen osan nuorista naisista ja tytöistä mielestä kaunista. Ympärillä on niin paljon sairaalloisen laihoja muita ihmisiä, ja tietenkin kaikki media, että kun normaalipainoista itseään katsoo peilistä, luulee olevansa lihava. Sitten voidaan kysyä, että mikä meni pieleen? Ja yleensäkkin. Selvä, ihmiset haluavat olla niinsanotussa kesäkunnossa. Sitä varten ei tarvitse eikä todellakaan pidä ryhtyä noin radikaaleihin keinoihin. Nämä radikaalit keinot johtavat sairauksiin, jotka siis ovat _sairauksia_. Ystäväni perusteli haluaan laihtua sillä, että olisi ihanaa mahtua koon 32 vaatteisiin kun menee ostoksille. No, olen ollut pitkään kokoa 32, ja ihan vain pikku vinkki. Sen kokoisia hienoja vaatteita on meinaan pirun haastavaa löytää. Olen niiiin onnellinen ollessani nyt kokoa 34-36, ja tiedän senkin olevan pieni, johtuen geeneistäni, mutta nyt jopa löydän vaatteita, jotka sopivat minulle. Ja jos tavoite taas on 34-36, siihen ei anoreksialla tai bulimialla pääse. Sitten, kun niihin sairastuu, koko on huomattavasti pienempi.

Halutut mitat voi saavuttaa kuntoilemalla ja syömällä herranjumala ihmiset. En tiedä onko se vain laiskuutta, vai tyhmyyttä, vai mitä se on, kun ajattelee, että jättämällä syömättä tai oksentamalla ruokansa on jotenkin kätevääkin saavuttaa tulokset. Jättämällä syömättä pääsee nopeasti sairaalaan, ja oksentamalla pilaa sisäelimet ja hampaat. Ja molempiin liittyy n. 284624502 muuta terveyshaittaa.

Yhteenveto: En väitä, etteikö saisi haluta kiinteyttää itseään. On mielestäni tekopyhää sanoa, ettei itsessään ole yhtäkään asiaa jota haluaisi muuttaa. Mutta tehkää se rakkaat ihmiset järkevästi. Eräs ystäväni, joka sairasti bulimiaa, mutta parantui siitä sanoi minulle suurinpiirtein näin: "Päätin itse lopettaa, koska tajusin, etten laihdu sillä tavalla." Joten älkää epätoivoissanne menkö tekemään jotakin tyhmää. Kadutte sitä kuitenkin jälkikäteen aikuisena. Jos selviätte sinne asti. Tässä linkki kunto-ohjelmaan, jota veljeni noudattaa, ja ajattelin itsekin toteuttaa lievennettynä versiona kuntoilun ohelta, mutta noudattaa ykkösvaiheen ruokailua, sillä syön liian vähän ja epäsäännöllisesti. Huomatkaa, että ohjelmassa käsketään syömään 5-6 kertaa päivässä. Siis aika paljon joidenkin mielestä. Silti sillä saavuttaa tuloksia. Antakaa tälle mahdollisuus, jos haluatte epätoivoisesti kesäkuntoon. Antakaa sille 12 viikkoa.

Kuvat: weheartit.com

I do, I do, I do believe in fairies!

Oltiin eilen sitten syömässä seittemänhenkisellä porukalla ravitola Hookissa. Pakko hehkuttaa tääläkin, että oon menossa sinne uusiks ylihuomenna mun ystävän synttäreille, joka sitten maksaa sapuskat, ens viikolla mun veli on luvannu viedä mut syömään ja ajattelin raahata senkin Hookiin, koska se Ilveksen pelaajana saa sieltä alennusta, ja vielä kaiken lisäks sain leimakortin täyteen eli ilmaset 18 siipee olis vielä tulossa tässä joskus! Ei paha. Ite otin kyllä tällä kertaa siipien sijaan southwesternin, mutta pummilla on hyvä elää ja sain mä sit niitä siipiäkin.




Sieltä me sitten jatkettiin yhteensä viiden hengen porukalla Selkämaille, jonne lopulta leiriydyttiin yöksikin, tosin ilman mitään kamppeita. Ilta (ja yö) oli suhteellisen chilli, tosin aika tunnepitonenkin. Alkuillasta vaan jutusteltiin mukavia, jonka jälkeen mentiin saunaan. Selkämailla on "suhteellisen" helmi kämppä ja tykkäsin siitä saunasta ihan kympillä! Siellä alko meidän henkevät keskustelut, jotka jatku sen jälkeenkin. Ja ne jatku ihan liian pitkälle aamuyöhön asti. Itehän nukahdin siinä viiden paikkeilla vasta kun olin siirtynyt pois meidän ah-niin-tilavasti siskonpedistä jossa mun ympärillä porukka tuhisi, kuorsas ja huusi unissaan kun viimestä päivää. Enkä ihan hirveen pitkäänkään saanu nukkua, ehkä sellaset 4 tuntia yhteensä.. No, se täytyy vaan kiriä sit ens yönä.






Ainiin! Löydettiin pari helmee youtubesta yön aikana ;D

Uusi vuosi uudet kujeet

Mulla ei oo juurikaan kuvia uudenvuoden illan / yön vietosta. Kuvia oli yhteensä neljä ja ne ei ollu mitään helmiä eikä niillä ollu mitään tekemistä minkään kanssa, joten totesin että njääh, olkoot. Mutta aikasemmin sinä päivänä olin käynyt Tuulian kanssa syömässä Raxissa ja sieltä isken tähän parit kuvat.


Matkan varrella halusin kuvat vaatteista kun oli vielä pihalla valosaa ja sai edes suhteellisen kohtuulliset kuvat, kun tosiaan on edelleen pokkari käytössä vain. Neule monkista, paita hennesiltä, shortsit ginasta, kengät hennesiltä, koru Kuubasta ja sukkahousut (jotka myöhemmin sinä iltana meni rikki koska kaveri vähän huito tupakan kanssa ja ne palo rei'ille) jostain en tiedä mistä.


Kuten paperin ja muun epämääräisyyden määrästä voi huomata, ei olla ihan siistejä syömään ja vähän pelkäsin aluks ton valkosen neuleen kanssa, että mitähän kaikkee sen päälle onnistun heittämään.

Ja rakastan näitä Tuulian korviksia niiiiin paljon ihan pakko mennä hankkimaan itelleni tollaset jossain vaiheessa!

Tässä nyt yllä ainoa mahdollinen julkaistava kuva illalta ja tääkin on joskus kahelta yöllä kun oli jo suht väsynyt meno.
Meiän iltahan meni niin, että Miiran kanssa aloteltiin Miiralla laittautumalla (ja mulla ei oo vaatteista tai meikeistäkään yhtään kuvaa, ja oli mulla jossain vaiheessa täydelliset kiharatkin...) josta lähdettiin Hatanpäälle ja sieltä kaupungin kautta Härmälään. Eli jännittävää poukkoilua paikasta toiseen. Oli kuitenkin ihan mukavaisa uusivuosi, mutta eihän mikään sitä edellistä voita.

Ja loppuun vielä osoitus siitä, että pokkarillakin saa hyviä kuvia jos oikein yrittää! (Juu ei liity mitenkään mihinkään...)

Tästä tää vuosi kuitenkin lähtee ja toivottavasti hyvään suuntaan. Tein muutamankin uudenvuodenlupauksen, mutta yksi niistä oli, että kirjoittaisin vähän enemmän tänne blogiin, tai ainakin miettisin tarkemmin mitä kirjoitan. Katotaan nyt miten saan sen onnistumaan.